Katsoin tuossa pitkästä aikaan elokuvan Klik. Täytyy sanoa, että kun alkoi miettimmään sen tarinan suurempaa viestiä, alkoi hieman omatuntoa kolkuttaa. Taidan itse eläää vähän kuin pikakelauksella tätä elämää. Ihmiset takertuvat muutenkin liikaa menneeseen ja toiset tulevaan, unohtaen nykyhetken.
Nykyhetkihän on kaikista tärkein asia. Jos siitä ei pysty nauttimaan, ei voi olla onnellinen. Itseni on monesti vaikea keskittyä juuri tähän hetkeen, aina on mielessä tulevat ongelmat tai menneet teot.
Työ tuntuu nykymaailmassa olevan se ihmisen tärkein asia. Tavatessa vanhan tutun, tai uuden ihmisen, yksi ensimmäisistä kysymyksistä on, että mitä teet työksesi. Se on aivan käsittämätöntä. Kysyttäisiin mielummin sen sijaan vaikka, että oletko onnellinen. Työn pitäisi olla vaan korkeintaan se välttämätön paha, missä täytyy käydä, voidakseen tehdä niitä asioita, jotka elämässä oikeasti kiinnostaa.
Itse olen alkanut miettimään että kuinka paljon aikaa ja energiaa menee työhön. Pitää mennä aikaisin nukkumaan, kun on työpäivä. Ei jaksa työpäivän jälkeen lähteä harrastamaan mitään, kun on niin poikki. Ja niin edespäin. Tuntuu että työ hallitsee kaikkea elämässä.
En tiedä miten saisin ainakin omalla kohdalla työn määrän minimoitua ja enemmän energiaa säästettyä vapaa-aikaan. Mutta ainakin aion yrittää tehdä muutosta sillä saralla. Elämä on liian lyhyt pätkä, nyt alan nauttimaan joka hetkestä, tuli sitten lunta tupaan tai paskaa niskaan.
Siinäpä tämän päivän lätinät, suoraan aivoista sormiin ja siitä näppiksen kautta nettiin :D
SS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti