Nyt rasittaa taas urheilumiehen mieltä raskaasti. No kuten arvata saattaa kyseessä on viime päivien doping käryt. Asafa Powell, Tyson Gay, Sherone Simpson ja ketä meitä nyt siellä olikaan. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että koko pikajuoksuperhe painaa satasta myrkyt kropassa. Hyviä puolia jos haluaa etsiä, niin ainakin jätkät on saatu kiinni.
Täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä, jos joskus jollakin urheilijalla käy vahinko. Sillä kun katsoo WADA:n kiellettyjen aineiden listaa, saa todellakin miettiä tarkkaan mitä suuhunsa pistää. Luulen, että jos tavalliset ihmiset testattaisiin, kuten huippu-urheilijat, ainakin 50% meistä käryäisi jostakin kielletystä aineesta. Mutta toisalta urheilijoilla on myös taustajoukot, joiden pitäisi pitää huolta, ettei vahinkoja satu.
Olen tässä pohtinut erilaisia keinoja kitkeä doping urheilusta. Ensimmäisenä tuli ajatus siitä, että lopetetaan testaus kokonaan, sillä 100% puhdasta urheilusta tuskin koskaan tulee. Tässä skenaariossa ei tietenkään dopingin käytö vähentyisi, vaan kasvasi eksponentiaalisesti. Mutta silloin ei tarvisi spekuloida, että olikohan tuo doupattu vai ei, koska voittajan kohdalla sitä voitaisiin pitää varmana. Mutta kun taas ajatellaan minkälaisiin ylilyönteihin se johtaisi, varsinkin urheilijoiden nykypalkkioita katsoessa, tuntuu ajatus kuolleelta jo ennen kuin se blogiin ilmestyi. Ja kun ajatellaan nuorisoa, ja miten varhaisessa vaiheessa aloitettu douppaus vaikuttaisi vielä kehittyvään ihmiseen, on ajatus todella vastenmielinen.
Seuraavana tuli mieleeni, että poistetaan kielto ainakin niiden aineiden osalta, jotka eivät suoraan yksiselitteisesti vaikuta positiivisti urheilusuoritukseen. Se ainakin vähentäisi vahinkokäryjä ja ikäänkuin turhia kilpailukieltoja ja kohuja.
Viimeisenä mieleen tulvahti ajatus, jossa on mielestäni eniten itua. Kovennetaan rangaistuksia siten, että suoritukseen vaikuttamattomista aineista tulisi vuoden panna, piristeistä ja vastaavista kaksi vuotta kieltoa ja kovista suoraan suoritukseen vaikuttavista aineista suora elinikäinen kilpailukielto. Elinikäisen kiellon saaneilta poistettaisiin kaikki saavutukset ja ennätykset. Heiltä olisi myös mahdollista periä uran aikana saadut voitto- ja sponsorirahat takaisin. Valtionapurahat voitaisiin periä takaisin. Ideana se, että tuo dopingiin mukaan lähtevä urheilija tietää jo valmiiksi, että jos jää kiinni, millon tahansa uransa aikana, menettää kaiken saavuttamansa rahoista ennätyksiin.
Mielestäni tämä ei olisi liian rankka rangaistus. Nykysäännöillä doping-urheilijaksi on liian helppo tie. Tienestit voivat olla useita miljoonia, ja jos jäät kiinni, joudut huilaamaan 2 vuotta. Mielestäni riski suhteessa mahdollisuuksiin on aivan liian pieni. Tähän on saatava muutos ja pian!
SS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti